Antakaa neuleenne virrata kuin puro...

... lukee Novitan Puro-langan vyötteessä. Tämä puro ei nyt virtaa tai solju sujuvasti. Tiedättekö sen tunteen, kun ähertää kädet (tuskan)hiessä löyhää villalankaa, ja lanka on kohta puoliksi huopunutta söhryä? Sellaista muhjua. Niin kävi täällä.

Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa. Virheitä ei vaan ole helppoa purkaa, ja ensimmäinen aloituskin hylättiin epäselvien ohjeiden vuoksi (itse tekijässähän ei ole vikaa...). Yritin ensin väkertää yhden kirjan ohjeilla, mutta ne olivat niin pintapuoliset, että myöhäisestä kellonajasta huolimatta avasin eilen illalla vielä tietokoneen ja aloitin uudestaan paremmilla ohjeilla. Katsoin vain kuvallisia ohjeita, vaikka video olisi varmaan ollut parempi. On vaan hankala opetella videon avulla, kun molemmat kädet ovat käsityössä kiinni ja jollain pitäisi pystyä pysäyttämään video välillä. Mutta eiköhän tämä tästä.

Kintaita olen siis tekemässä. Olen aikaisemmin tehnyt kinnasneulalla kännykkäkotelon:

Nyt tuo kotelo alkaa jo olla aika nuhjaantunut, joten uusi on suunnitteilla. Mutta millä tekniikalla ja mistä materiaalista, se on vielä arvoitus - itsellekin.

Metsää ja takkatulta

Harmaat on päivät. Olen valokuvannut vaikka mitä valmistunutta ja keskeneräistä projektia, mutta kun valo ei riitä niin se ei riitä. Keinovalossa kuvat ovat keltaisia, valkotasapainon säätäminen auttaa jonkin verran mutta ilman jalustaa en saa tarpeeksi tarkkoja kuvia. Salamaa en haluaisi niin paljoa käyttää. Pitäisi rakentaa varmaan johonkin nurkkaan 'kuvausstudio', minne laittaisi lamppuja tohottamaan. Pipoja varsinkaan en ole saanut kuvattua, itseä olen koittanut kameralla laukoa, mutta ei niistä selvää saa tai sitten ovat muuten vaan niin typeriä.

Joo, huono päivä taitaa olla tulossa kun näin pistää valittamaan.

Buttoned cowl

Lehdestä Designer Knitting Crochet 2012

Lanka: Marks & Kattens Fame Rand, 60g

Koukku: 3mm

Tykkään käyttää nappien ompelussa tuollaista 'harakanvarvasta', vaikkei se ehkä mihinkään näy. :) Mutta silti ovat kivat. Tämä kauluri virkkautui erään viikonloppureissun aikana autossa ja luennoilla. Tein samanhenkisen piponkin, mutta kuten jo ehdin valittaa, siitä ei ole (vielä) kuvaa. Ihanan värinen, metsäinen lanka! (Ostettu vuosi sitten ELMA-messuilta, joten olikin jo aika ottaa käyttöön.)

Miksei kukaan ole kertonut, että Novitan Puro-langan Takkatuli-väri on näin ihanaa? Tässä on tulossa yksi koekappaleprojekti, jos homma onnistuu niin pari joululahjaa syntyy samalla lailla. Tätä lankaa vaan täytyy käydä etsimässä lisää, Purothan ovat tämän kuun Siwoissa tarjouksessa. Toivottavasti Takkatulta vielä löytyy, olisi ihan perfect mun Pikkumiehen villatakkiin.

P.S. Huomatkaa mun ihana Addin glitterikoukku. :)

Puu alkaa elää

Opiston huovutustyö alkaa muotoutua. Edelleenkin märkähuovutus tuntuu haastavalta, pelottaa että villat liikkuvat huovutuksen aikana pois alkuperäiseltä paikaltaan. Toisaalta yllätyksellisyys on tässä hieno juttu! Tämä on tulevan seinätekstiilin pohja, nyt vaan toivon, että olisin uskaltanut lisätä puuhun oksia huovutusta suunnitellessani. En ole täysin tyytyväinen tähän pohjaan, mutta onneksi tätä työstetään vielä paljon.

Lauantai-aamu alkoi kohdallani neulan kanssa työtä tökkien. Nyt puu alkaa jo näyttää puulta, joitain yksityiskohtiakin sain tehtyä.

Tämä ei ole omakuva. Tavallaan.

Tarkoituksena on vielä märkähuovuttaa näitä yksityiskohtia, jotta pinnasta tulee kauniimpi. Kirjonnallakin aion tuoda esiin joitain asioita.

Tästä on siis tulossa Elämän Puu, oman elämäni kuvaaja. Oksilla kasvaa Tärkeitä Asioita ja Kohokohtia. Latvaan aion laittaa hieman haaveita. Huovutuksen ja kirjonnan lisäksi suunnitelmissa on lisätä muitakin elementtejä, mutta niistä lisää sitten kun ne muotoutuvat. Juuristoakaan ei ole unohdettu.

------

Kävin eilen Messukeskuksessa kiertämässä Elma- ja Kädentaitomessut. Ostin Pirtin Kehräämön ihanan sävyisiä huovutusvilloja, juuri sellaisia, joita olisin halunnut saada työhöni jo alkuvaiheessa. Nyt koitan saada niitä lisättyä sopiviin kohtiin työn pinnalle, katsotaan miten onnistuu.

Samaan aikaan toisaalla...

...tapahtuu jotain ihan muuta. Vapaavirkkausharjoitus käynnissä, muistuttaa mun mielestä paviaania. Toi 'parta' tosin tuo mieleen joulun - joulupaviaani?

Kirja on kauan kaivattu löytö Huuto.netistä, yksi suurimmista inspiraation lähteistä.

One shade of gray

Olen virkannut kuin hullu viimeiset päivät. Kun edellinen virkattu härpäke (Rastaruusu) valmistui, piti seuraava saada heti alkuun. Langaksi valikoitui noin kuukausi sitten ostamani Novitan harmaa Rose-lanka, Siwasta 1€/kerä. 4 kerää niitä silloin ostin... mikä osoittautui virheeksi, sillä projektini syö lankaa kuin nälkäinen karhu (jos karhut söisivät lankaa, siis). Mutta siitä lisää myöhemmin, nämä kuvat ovat alkutaipaleelta, nyt projekti on jo hyvässä vaiheessa.

Malli on kirjasta 201 crochet, ja tuo 'pineapple square' viittaa toiseen kuvioon, joka on piilossa projektini alla. :) Tämän kuvion nimi on mielikuvituksellisesti 'squared circle'.

Eilen illalla tapahtui outo valoilmiö. Aurinko oli juuri painumassa taivaanrannan taa, kun se pääsi kuin pääsikin heittämään säteensä pilvien lomasta. Lanka ihan kimmelsi ilta-auringon säteissä.

Hempeää

Kovaa vauhtia valmistuu Rasta Rose Cardi uusimmasta Inside Crochet-lehdestä. Perjantai-aamuna aloitin, ja nyt (sunnuntai-iltana) olen jo aika pitkällä: vähän reilu puolitoista hihaa tekemättä!

Huopuvaa

En ole koskaan ennen märkähuovuttanut. Ihan oikeasti! Viime tiistaina oli sitten Eka Kerta. Olen mä joskus kotona yksikseni kokeillut märkähuovutusta, mutta malttamattomana ihmisenä sain aikaiseksi vain... muhjua. Neulahuovutusta ja vapaalankahuovutusta olen tehnyt, samoin kuin huovuttanut pesukoneessa tarkoituksettomasti ja tarkoituksella erinäisiä asioita. Nyt olen suureksi ilokseni aloittanut kurssin (taiteen perusopetus käsitöissä), ja tämän syksyn teema on huovuttaminen.

Alussa oli muna. Tarkemmin sanottuna pääsiäismunan sisältönä ollut muovimuna, jonka ympärille huovutin villaa.

Sen kuivuttua leikkasin puukolla ja saksilla sitä auki...

...ja siitä tuli kukan terälehdet. Jalostunee joskus esimerkiksi rintakoruksi.

Seuraava tehtävä oli tasohuovutus. Ladoin kerroksittain limenvihreää ja oranssia villaa, ja taas syntyi muhjua. Loppua kohti alkoi jälki paranemaan, mutta harjoittelua tässä vielä tarvitaan. Mutta eikö olekin kaunista pintaa? (Siis väreiltään.) Tämäkin jatkojalostuu vielä joksikin, harmittaa vaan kun aika loppui kesken enkä ehtinyt joka kohtaa huovuttaa kunnolla.

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi huovutetut vaatteet ja tekstiilit maksavat aika paljon.

(Eka kuva on oikeesti laitettu keskelle, esikatselussa se ainakin hyppää vasempaan reunaan... )

Alussa oli...

...paljonkin sanottavaa, mutten tiedä, että mistä aloittaisin. Palasin bloggaamaan noin vuoden tauon jälkeen, aikaisempi blogi oli Vuodatuksen puolella. Ehkä joku vanhoista blogitutuista tunnistaa minut vähän erilaisesta nimimerkistä huolimatta, ainakin saatan toisinaan julkaista jotain vanhojakin kuvia.

Suoraan asiaan:

Tästä on tulossa Wingspan (ohje Ravelrysta, linkitän sitten huivin valmistuttua). Miksi liukuvärjätyt/moniväriset langat näyttää aina paremmilta kerällä tai vyyhdillä kuin valmiissa työssä?

Erääseen tapahtumaan piti saada arpajaispalkintoja. Onneksi olen yrittänyt olla kaukaa viisas, ja tallettanut joitain tekeleitä 'hätätapauksia' varten. Kaapista löytyi siis vuosi sitten tehty kaulahuivi (Puroa, virkattu), kolme tiskirättiä (Novitan Bambua, virkattu) ja yksi akryylinen siivousrätti (virkattu sekin). Huivi meni palkinnon muodossa eteenpäin, rättejä lahjoitin tapahtuman jälkeen muille järjestäjille.